Lakki kuului isotätini miehelle Anterolle. En tuntenut häntä kovin hyvin, mutta hän vaikutti ihmiseltä, joka oli nähnyt vaivaa muodostaakseen mahdollisimman kattavan maailmankatsomuksen, jonka myötä hän oli saavuttanut mielenrauhan. Keskipohjalaiseksi kondiittoriksi häneltä jäi jälkeen varsin paljon kirjoja.
Kun vanhempani näkivät hänet viimeisen kerran sairaalassa, hän lausahti tyynesti, että olisi mukavaa vielä elää, mutta tähän tämä elämä nyt päättyy.
Antero taisi olla paljon kylmäpäisempi kuin minä. Sitä paitsi karvalakkikin on kuin uusi.
Kolarissa karvalakille on ollut käyttöä, viimeksi eilisaamuna, kun mittari painui kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen ja oli käveltävä töihin. Maailma oli järjestyksessä, kun päässä oli perintölakki ja sen ympärillä juuri siihen sopiva sää.
Kun kovat pakkaset alkavat, ja seitsemän vuoden Lapin kokemuksella sanoisin, että ne tulevat kerran talvessa, sitä on jo ehtinyt odottaa. Ja ainakin minä toivon, että mittarinneula kävisi mahdollisimman alhaalla. En osaa sanoa miksi. Ehkä sitä vain tarvitsee jotakin päiviteltävää päiviensä ratoksi.
Joillakin vanhoilla ihmisillä, eritoten miehillä, on tapana merkitä säätiloja allakkaan sotilaallista niukkuutta ja tarkkuutta noudattaen: +12, puolipilvistä, illalla heikkoa tuulta. Haastattelin yhtenä keväänä Kolarin ja Muonion rajalla asuvaa Onnia, joka on merkinnyt säätiloja ylös vuosikymmenten ajan. Hän pystyi niiden perusteella jo hieman ennustamaan sään vaihteluita.
Voisikohan samalla tavalla oppia ennustamaan omia (tai kumppanin) mielialavaihteluita? Jos merkitsisi niitä ylös päivittäin lyhyen ytimekkäästi: keskivahvaa alakuloa, merkityksettömyyden tuntua, illalla ontto olo.
Filosofi Maija-Riitta Ollila horisi joskus jossain haastattelussa, että ihmisellä pitää olla "henkinen sohva", joka tarkoittaa kai jotain mielen lepotilaa. Minulla on henkinen karvalakki, jonka erikoisuutena on, että se on myös fyysisesti olemassa. Se pitää lämpimänä kovimmallakin kelillä, ja keskivahvaan alakuloon auttaa, kun muistelee Anteroa, joka otti kuoleman vastaan kuin elämän, luontona.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti