Lamasta, lamasta, lamasta...

Ovatko valtionpäämiehemme tulleet hulluiksi? Kauppalehden kannessa oli alkuviikolla Vanhasen, Kataisen ja Urpilaisen allekirjoittama "Lamankaatolupa". En tiedä, miten sen pitäisi tehota, mutta ensimmäisenä tuli mieleen kysymys, ovatko asiat tosiaan jo noin huonosti.

Minä täytin 18 vuotta 1992, syvimmän laman aikaan. Ensimmäisiä oman alan töitäni tein seuraavina kesinä. Muistan sen mielialan ja tunnelman työpaikoilla. Tai sen tajuaminen tapahtui vasta jälkikäteen, sitten kun seuraava, lamasta henkisesti vapaa sukupolvi tuli työmarkkinoille. Heillä on aivan erilainen asenne itseensä ja työhön.

Oman sukupolveni edustajista koen läheisimmäksi Osku Pajamäen (sd.), tuon onnettomien tähtien alla ratsastavan ritaririevun, jonka sukupolvien sodasta kirjoittaman opuksen kaikki lyttäsivät ja joka ei päässyt eduskuntaan vielä neljännelläkään yrittämällä.

Mutta ehkä lamankaatotalkoita sittenkin tarvitaan. Ainakin yritetään tehdä jotain, vaikka se nyt näyttääkin lähinnä puumiekalla sohimiselta sinne tänne samaan aikaan kun giljotiini napsii tasaiseen tahtiin työpaikkoja alta. Naurettavinta, jopa härskiä, on ihmisten, tavallisten ihmisten yllyttäminen kuluttamiseen. Ihmisten, jotka laskevat euroja seuraavaan palkkapäivään, että raaskinko nyt ostaa tätä Polar-juustoa, kun se on kalliimpaa. Revi siitä lamaa kaatavia kulutuspäätöksiä.

Köyhimmille ei taida olla oikein mitään sanottavaa.

Kolarissa vieraili tällä viikolla keskustan kansanedustaja Kyösti Karjula, jolla oli mielenkiintoisia ja korkealentoisia ajatuksia siitä, miten lamasta selvitään. Niiden seuraamista tosin häiritsi tieto siitä, että Karjulalla on parikymmentä lasta; hän on Lumijoelta, vanhoillislestadiolaisten sydänmailta. Teki mieli kysyä, mitä hän on mieltä juuri julkaistusta lestadiolaisäideistä ja ehkäisystä tehdystä tutkimuksesta, mutta se ei oikein liittynyt tilaisuuden aiheeseen.

Karjula oli vaikuttava puhuja ja varmasti oikeassa siinä, että yhteiskunnassa tarvitaan syvällistä ajattelutavan muutosta, myös julkisella puolella, missä pitäisi löytää uusia, parempia käytäntöjä.

Poterot vain taitavat olla siihen liian syviä.

... ja Euroviisuista

Ensi lauantaina Suomen edustajaksi seuraaviin Euroviisuihin valitaan Signmark. Siis jos oikeus tapahtuu.

Signmark voitti viimeisen karsinnan, ja olin esityksestä ihan intona. Vaahtosin kotisohvalla miehelle, että ensin Lordi, nyt Signmark! Taas voidaan näyttää Euroopalle, miten suvaitsevaisia suomalaiset ovat!

Mies latisti tunnelmaa: "Niin joo. Kuuromykkiä saatananpalvojia."