torstai, 22. tammikuuta 2009

Lääkelaitoksesta, Helsingistä ja herkästä hipiästä

Lääkelaitoksen siirtäminen Helsingistä Kuopioon on sekä aluepoliittinen että perinteisen poliittinen päätös.
Keskustalla alkoi olla jo pakkorako tehdä jotain tuotantoeläimen hännän tavoin laskevalle kannatukselleen; kuntavaalit osoittivat, että maalaisten mielestä kaupunkilaisten kosiskelussa on menty jo liian pitkälle.
Kokoomuksessa Katainen kannatti Lääkelaitoksen siirtämistä – omaan vaalipiiriinsä. Toisaalta Katainen tuskin pisti pahakseen parin puoluetoverin kritiikkiä päätöstä kohtaan, sekin sataa pääkaupunkilaisten kannatuksena omaan laariin.
Uutisvuodossa taas lappeenrantalainen demari Anneli Kiljunen oli olevinaan niin jämäkkänä ja vastusti siirtoa muka asiaperustein, vaikka siinä vain opposition edustaja narisi päätöksestä, joka ei koidu omien äänestäjien hyväksi.
Asiassa löytyy niin paljon hyviä perusteluja sekä puolesta että vastaan, että oman mielipiteensä voi muodostaa juuri niin opportunistisesti kuin haluaa.
Kun puhutaan aluepolitiikasta, tarkoitetaan yleensä sitä, että valtio työntää rahaa maaseudulle suhteessa enemmän kuin kaupunkeihin, jotta maalla olisi parempi elää. Tämä näyttää pääkaupunkilaisten mielestä keinotekoiselta, maaseudun tekohengitykseltä. Viraston siirto "väärään" suuntaan on ikään kuin luonnotonta, mutta se, että esimerkiksi valtion työpaikkoja on vuosikausia siirretty keskuksiin, on vain luonnollista kehitystä.
Kauheinta asiassa näyttäisi helsinkiläisten mielestä kuitenkin olevan se, että jos joku Lääkelaitoksella haluaa pysyä nykyisessä työssään, hänen pitää muuttaa Kuopioon.
Tässä välissä haluan todeta, että Helsinki on upea kaupunki, varsinkin kesällä. Ja toiseksi, että Kuopio on upea kaupunki, varsinkin kesällä.
Helsinkiläiset ovat väliin aika kovia maalaisille. Viimeksi Nyt-liite kävi Nurmijärvellä irvailemassa hyväntahtoisten nurmijärveläisten nähtävyyksille. Mutta toisaalta helsinkiläiset ovat kauhean herkkähipiäisiä siitä, mitä Helsingistä sanotaan. Ja nyt puhutaan siis korkeasti koulutetuista, sivistyneistä kaupunkilaisista. Auta armias, jos joku menee vihjaisemaan, että jossakin muuallakin saattaa olla ihan kiva asua, hän saa heti niskaansa kolonnan Hesarin toimittajia, jotka kolumnoivat Katajanokan tai Kallion ihanuudesta.
Ja onhan Helsinki ihan mahtava paikka.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että iso kaupunki ei sovi kaikille. Ja siksi ihan kaikkien ei kannattaisi väkisin työntyä sinne – muuallakin elämä voi olla ihan mielekästä, vaikka oopperatalo puuttuu.
Esimerkiksi minä en viihtynyt Helsingissä. Mutta ennen kuin kukaan stadilainen hermostuu, painotan ja alleviivaan, että se on yksinomaan omaa syytäni! Helsinki on upea paikka! Varsinkin kesällä!
Tulin siellä liian levottomaksi ja vietin liikaa aikaani ravitsemusliikkeissä. Jotka olivat loistavia paikkoja! En minä sillä!
Olen miettinyt asiaa paljon, etenkin silloin, kun tulee ikävä Helsinkiä.
Ehkä vika on siinä, että iso kaupunki ei koskaan nuku. Se aiheuttaa minussa levottomuutta; jossakin on aina  joku valveilla, jossakin tapahtuu aina jotakin, enkä millään pysty olemaan aina hereillä.
Minä nukun paremmin, kun tiedän, että lähistöllä on hereillä korkeintaan naapurin Eine, jota reuma valvottaa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti