Se on rohkea teko. Ja se, että tulee vielä televisioon puhumaan asiasta huonosti istuvassa puvussa.
Keskustelukumppaneiksi ohjelmaan oli kutsuttu prostituutiota tutkinut Anna Kontula, psykologi-kirjailija Esa Sariola sekä joku nainen, jolla on itseään kymmenen vuotta nuorempi mies. Olikohan studiossa yhtä kiusallista istua kuin kotisohvalla miettimässä, että tässä sitä nyt keskustellaan muka seksuaalikulttuurista, mutta mielessä pyörii koko ajan kysymys: miksi Timo ei saa, ja onko vika Timossa vai ympäristössä?
Erittäin hyvää tv-ohjelmaa siis.
Siinä vaiheessa meni jo komiikan puolelle, kun Timo alkoi valittaa, että alfa-urokset kahmivat naisia enemmän kuin tarvitsisivat, ja siksi muut, muun muassa Timo, jäävät ilman. Se joku nainen, jolla on kymmenen vuotta nuorempi mies, ehätti julistamaan itsensä entiseksi alfa-naaraaksi, joka kypsässä iässä teki itsensä (huom. itsensä) kanssa sopimuksen, että nyt hän valitsee sitoutumisen.
On mielenkiintoista, että joku haluaa julistautua alfa-naaraaksi, edes entiseksi. Siitä huolimatta hän vaikutti lähinnä vain ihmiseltä, jonka leukaperiä kiristää liikaa.
Puutteessa ja yksin eläminen on kuitenkin iso, kipeä asia silloin, kun sitä ei ole valinnut. Täällä haja-asutusalueella kumppanin etsiminen lienee vielä vaikeampaa kuin kaupungissa, missä tilaisuuksia kohtaamisiin on tarjolla kosolti enemmän. Eräs Kolarista kotoisin oleva tuttava kävi olemassa täällä vuoden töissä, ja kaveripiiri yllytti häntä kovasti jäämään, mukavaa ja hauskaa ihmistä. Jäädä ei kuitenkaan voinut, kun ei ollut kumppania, ja takaraivossa kyti pelko, ettei sellaista täältä niin helposti löytyisikään.
Tuttava palasi kaupunkiin, ja kuuluu menneen juuri naimisiin. Terveisiä ja onnea vaan sinne Ouluun!
Muoniossa Ammattiopisto Lappian eräopaskoulutuksella on paitsi suuri henkinen myös biologinen merkitys paikkakunnalle. Koulu tuottaa Muonioon jatkuvasti uusia kumppaniehdokkaita geeniperimää sekoittamaan. Aika monta kertaa on juttukeikalla kuullut samantapaisen aloituksen: "Noo, tulin tänne vuodeksi eräopaskouluun, ja sitten tapasin..."
...ja vielä Euroviisuista:
Eräs kaverini kuvaili yhtä 1990-luvun tanssimusagenreä, että siinä "mustat miehet puhuu matalalta ja isotissiset naiset laulaa korkealta". Eikö olekin kuvaavaa? Heti tietää, millaisesta musiikista on kyse.
Waldo´s Peoplessa on kyse vähän samasta, mutta siinä valkea mies puhuu matalalta ja normaalirintaiset naiset laulavat korkealta. Ja Euroviisujen Suomen karsinnan voittanut kappalekin voisi olla kesähitti vuodelta 1993.
Jos Lose Control voittaa Moskovassa, lupaan askarrella karvalakistani arktiset rintaliivit.
henkilökohtainen kokemukseni aiheesta saada tai ei
VastaaPoistaEräällä kesäisellä liftireissulla pääsin matkustamaan joitakin kilometrejä erityisen herkän ja miellyttävänoloisen nuorenmiehen seurassa. Keskustelu oli rauhallista ja tasa-arvoista, jopa niin, että emme tulleet tuntemaan toistemme nimiä. Mies kertoi olevansa kotoisin Rovaniemeltä. Tästäpä heräsikin ajatus, että pohjoisen miehissä on jotakin erityistä ja pitemmittä puheitta, sopivia miesehdokkaita etsiäkseni, hakeuduin töihin Kolariin.
Ankarasta katselmuksesta huolimatta pynttiintymishaluisia mieshenkilöitä ei tuntunut tulevan vastaan. Jälkeeni paikkakunnalle muuttanut mainio naishenkilö sen sijaan näki ensimmäisenä kolarinsyksynään karhun ja oli vuoden kuluttua onnellisesti naimisissa.
Koska oma etenemiseni oli tähän verrattuna poteroissa järsimistä, päätin ottaa avukseni internetin senssipalstat. Sieltäpä löytyikin kaveri sokkotreffreille. Varsinais-Suomesta tosin, mutta mitäs pienistä. Treffipaikkana oli Hetta-Pallas. Paikan eduksi osoittautui se, että parissa päivässä saat ihmisestä selville asioita, joiden ilmiintymistä muutoin saa odotella useiden kahvikupillisten ja muutaman lounaan verran. Pahimmassa tapauksessa ne tulevat ilmi vasta kun koukku on jo napsahtanut. Selväksi tuli ainakin se, että miesten puhumisentarve on loputon.
Onneksi huomasin joitakin vuosia Kolarissa asuttuani olevani liian naisvaltaisella alalla. Jättäydyin pois henkilöstöhuoltotöistä ja siirryin freelance-propagandistiksi. Olenkin tavannut työssäni jo useita sähköasentajia- puhelimitse. Harmikseni kuitenkin huomasin, että esimerkiksi Verkkokaupan teknisestä tuesta vastaa iloinen naisen ääni.
Tuttavapiirissä muuan nerokas nainen keksi pyytää ulos tv-lupatarkastajaa. Omalla Kolarin-kohdallani tämä tämä saattaa olla hieman haasteellista sekä telkkarin- että tv-lupatarkastajien puutteen vuoksi, mutta ainahan voi muuttaa johonkin kehittyvään maahan,koska kaikkiin kyliin hankitaan kuulema ensimmäisenä televisio perunakasan päälle juttelemaan.
Minä uskon televisiolupatarkastajaan. Se on ihan oikeasti olemassa kalapuikkoviiksineen, ja tuntuu osaavan Kolariin yhtä hyvin, kuin kunnan syrjäisimpiinkin sivukyliin.
VastaaPoistaJätä siis lupasi edelleen maksamatta, toivoa on.
oiskopa tässä aihetta Aune Liivin uuteen piisiin? - TV-luparakastaja.
VastaaPoista