Iltapäivälehtien lyttäys on epä-älyllistä

Olin viikon poissa maasta. Paluumatkalla Helsinki-Vantaalla ostin Ilta-Sanomat nähdäkseni, mitä nyt on päivän päällä.

Joidenkin ihmisten mielestä on fiksua mollata iltapäivälehtiä. Minusta se on yhtä älyllistä kuin dekkarikirjallisuuden lyttääminen tai säätilan toteaminen. Dekkareiden haukkuminen on sikäli sama asia, että siinä haukutaan koko genre, laadusta riippumatta. Jokainen dekkareita lukeva tietää, että on kirjallisesti korkeatasoisia dekkareita ja sitten niitä, jotka jäävät pian kesken kurkkaamatta edes, kuka on murhaaja. Samoin on hyvää iltapäivälehtijournalismia ja sitten sitä hirveää huttua.

Kun Mika Myllylä kärähti dopingista, satuin juuri olemaan synnyinpaikkakunnallani Haapajärvellä. Soitin Ilta-Sanomiin, jossa olin ollut pari vuotta aiemmin töissä, että voisin tehdä heille jotain. Kävin ensin muistaakseni kunnantalolla ja huoltoasemalla jututtamassa ihmisiä. Sitten suuntasin Myllylän vanhempien asunnolle. Soitin melkein itku kurkussa ovikelloa ja anteeksi pyydellen kysyin haastattelua. Uskoin heti, kun sanottiin ei.

Myöhemmin illalla paikkakunnalle saapui varsinainen Ilta-Sanomien toimittaja. Vein hänet ja kuvaajan samaan osoitteeseen ja kuuntelin rappukäytävässä, miten toimittaja suostutteli vanhemmat haastatteluun. En voi vieläkään käsittää, että vanhemmat suostuivat - jopa kuvaan, tosin takaapäin.

Dopingista kiinni jääneen urheilijan vanhempien haastattelu ei ehkä ole merkityksellistä journalismia, mutta en silti voi olla ihailematta sellaisia toimittajia, jotka sitkeästi ja häikäilemättä pyrkivät tavoitteeseensa. Sellaisia todella tarvitaan, varsinkin silloin, kun vastassa on kovaksikeitetty ympäripyöreitä puhuva poliitikko.

Valitettavasti välillä Iltistä lukiessa tuntuu siltä, että sen taso on laskenut. Joko sitä tehdään entistäkin halvemmalla tai siihen ei enää saada rekrytoitua näitä sitkeitä sissejä.

Lentokentällä ostetusta Iltiksestä jäi mieleen juttu Jari Sarasvuon Trainers´Housen osakkeenomistajille pidetystä tilaisuudesta, jossa kerrottiin yhtiön huonosta tuloksesta ja siitä, että Sarasvuo oli pyytänyt anteeksi sitä, että hänen ja Virpi Kuitusen romanssi oli ajanut julkisuudessa yritysasioitten edelle. Kainalojutussa kerrottiin, mitä tilaisuudessa oli tarjottu. Siinä vihjailtiin, että kylläpä on mellevät tarjoilut, vaikka huonosti menee. Muistaakseni jotain lohirullia ja porkkanamuffinsseja oli syöty - eiköhän tuo nyt ole ihan perussettiä.

Minusta ei koskaan tulisi hyvää iltapäivälehden toimittajaa, osin jo mainitun häikäilemättömyyden puutteen vuoksi mutta myös siksi, että en pysty riittävästi pöyristymään asioista, joissa ei minusta ole mitään pöyristyttävää.

Asia ei nimittäin ole niin, että iltapäivälehden toimittajilla olisi löyhä moraali, kuten joskus kuulee sanottavan. Heillä on nimenomaan oltava tiukka moraalikäsitys, joko todellinen tai teeskennelty.